Homecoming

Homecoming oli ja meni, multa puuttui vaan valokuvat, joten koko postauksen teko on pitkittynyt. Nyt vihdoin ja viimein sain edes jonkun näköset valokuvat (en vieläkään kaikkia..), mutta en jaksa enää pitkittää tämän tekemistä, joten olkoon mitkä kuvat tahansa! 

Spirit viikko, josta kerroin viime postauksessa johti tähän homecomingiin, joten koko viikko kirjaimellisesti oli jotain uutta ja unohtumatonta. Kaikki ei alkanut kuitenkaan ihan ongelmitta, nimittäin pari päivää ennen itse homegomingia sain kuulla mun mekon olevan liian lyhyt tansseihin (minkäs voi kun koululla on tarkat säännöt ja itsellä pitkät jalat). Uuden mekon metsästys alkoi siis vähän paniikissa, mutta se kuitenkin löytyi. Oon kuullut että homecoming on vähän erilain eripuolella USA:ta, mutta pääperiaate taitaa kuitenkin olla sama: otetaan valokuvat, syödään hyvin ravintolassa ja lopuksi vielä itse tansseihin. Tällä periaatteella ainakin täällä. Matka alkoi ensimmäisenä kauniiseen puistoon, jossa pääasiallisesti vanhemmat ottivatkin valokuvat lapsistaan. Sieltä jatkettiin suurella porukalla syömään. Meitä tais yhteensä olla 40 ihmistä, yhden ison pöydän ääressä. Tais olla ihan yli suuri porukka, mutta se ei haitannut! Päinvastoin näki taas monia uusia kasvoja. Vatsat täynnä jatkettiin koululle tansseihin. Oppilaat tanssivat keskellä liikuntasalia, ja koko sali oli koristeltu hienosti Las Vegas aiheilla, sillä se oli  tämän vuoden teema. Mun kuvasaldo jäi harmittavasti tanssien puolelta pyöreäksi nollaksi, nimittäin puhelimesta loppui akku ja se oli mun ainoa kamerani sillä hetkellä. Ehkä parempi etten ollut kännykän kimpussa kokoaikaa, tuli nautittua siitä mitä sillä hetkellä oli, ja tajusin  kokeneeni taas yhden amerikkalaisen kokemuksen lisää.

 Ja te cookien ohjetta odottavat, se on kyllä tulossa, pienien ongelmien kautta sekin!