Thanksgiving

Nyt on mun ensimmäinen thanksgiving vietetty. Jos sitä voisi yhdellä sanalla kuvailla, niin syömistä, erittäin paljon syömistä. Taisin olla pari kiloa lihavampi kun nousin ruokapöydästä, kaiken sen ruoan ja jälkiruoan jälkeen. Thanksgiviniä yleensä vietetään koko suvun kesken, mutta me oltiin ihan vain omalla perheellä, nimittäin suurin osa sukulaisista asuu kauempana. Meidän thanksgiving loma oikeastaan alko jo viime viikon torstaina joten oon saanut nauttia vähän päälle viikon mittaisesta lomasta. Loman tarpeessa kyllä oltiinkin, tuli aivan oikeaan kohtaan. Pari viikkoa vielä aherretaan koulussa ja sitten onkin aika joululomalle, miten tää aika täällä näin nopeasti onkin vierähtänyt. 

Muutamat päivät ennen varsinaista thanksgiving päivää leivottiin ja kokkailtiin ahkerasti. Thanksgivingiin kuuluu yleensä kalkkuna, joten sitä kyllä riitti. Meijän kalkkunasta ei tullut ihan niin tumma kuin pitäisi, mutta hyvää se oli. Oon tainnut ennenkin jo mainita, että oon pahasti allerginen maapähkinälle ja yleensä jätän kaikki pähkinät väliin, siitä on vaan tullut tapa ton maapähkinän takia. Kokeilin kuitenkin pekaanipähkinää ja vielä ollaan hengissä. Se kuuluu täällä moneen reseptiin joten sitten sitä olikin melkeen jokaisessa jälkiruoassa kun kerran pystyin sitä syömään. Noh, ei valittamista se oli ihan hyvää. En valitettavasti saanu kokonaiskuvaa meidän ruokapöydästä ruokineen, koska kävi pieni moka ja kaikki ruoat ei ollutkaan yhtä aikaa valmiina.

Loppuiltaa vietettiin ihanasti takan ääressä eri leffoja katsellen. Tuli kyllä suomen joulu mieleen tästä päivästä, vietetään aikaa perheen kanssa ja jollen jo tehnyt aiksemmin selväki niin sanon vielä kerran, syödään ainakin yhtä paljon kuin jouluna. Täällä viimiset pari viikkoa on ollut tosi kylmiä, melkein lähemmäs 0°, ja oonkin ihmetellyt miten se on edes mahdollista. Mä mielestäni tulin Louisianaan, joka on Amerikan eteläosassa, pitäisi olla lämmin. Mutta taitaa se talvi tännekkin nyt tulla. Lämpimiä päiviä jo odotellessa.

Black Friday:tä vietetään thanksgivingin jälkeisenä perjantaina. Tämä tarkottaa siis ihan hurjia alennusmyyntejä. Monet ihmiset tappelee jopa televisioista ja yleensä muustakin elektroniikasta. Monet kaupat avaa ovensa jo torstai iltana tai perjantain aamuyöstä ja monet ihmiset on jonottamassa jo kauppojen ovien takana. Ymmärrän tosin, nimittäin alennusmyynnit on oikeasti kunnon alennusmyyntejä, ei mitään Suomen -20% yhdestä tietystä vaatteesta. Me hillittiin kuitenkin itsemme ja lähdettiin matkaan vasta perjantai aamuna ja jotain onneksi tarttui mukaankin. Hyvää alkavaa kouluviikkoa teille, mäkin yritän ihanan rentouttavan loman jälkeen jaksaa taas muutaman viikon koulua!

Homecoming

Homecoming oli ja meni, multa puuttui vaan valokuvat, joten koko postauksen teko on pitkittynyt. Nyt vihdoin ja viimein sain edes jonkun näköset valokuvat (en vieläkään kaikkia..), mutta en jaksa enää pitkittää tämän tekemistä, joten olkoon mitkä kuvat tahansa! 

Spirit viikko, josta kerroin viime postauksessa johti tähän homecomingiin, joten koko viikko kirjaimellisesti oli jotain uutta ja unohtumatonta. Kaikki ei alkanut kuitenkaan ihan ongelmitta, nimittäin pari päivää ennen itse homegomingia sain kuulla mun mekon olevan liian lyhyt tansseihin (minkäs voi kun koululla on tarkat säännöt ja itsellä pitkät jalat). Uuden mekon metsästys alkoi siis vähän paniikissa, mutta se kuitenkin löytyi. Oon kuullut että homecoming on vähän erilain eripuolella USA:ta, mutta pääperiaate taitaa kuitenkin olla sama: otetaan valokuvat, syödään hyvin ravintolassa ja lopuksi vielä itse tansseihin. Tällä periaatteella ainakin täällä. Matka alkoi ensimmäisenä kauniiseen puistoon, jossa pääasiallisesti vanhemmat ottivatkin valokuvat lapsistaan. Sieltä jatkettiin suurella porukalla syömään. Meitä tais yhteensä olla 40 ihmistä, yhden ison pöydän ääressä. Tais olla ihan yli suuri porukka, mutta se ei haitannut! Päinvastoin näki taas monia uusia kasvoja. Vatsat täynnä jatkettiin koululle tansseihin. Oppilaat tanssivat keskellä liikuntasalia, ja koko sali oli koristeltu hienosti Las Vegas aiheilla, sillä se oli  tämän vuoden teema. Mun kuvasaldo jäi harmittavasti tanssien puolelta pyöreäksi nollaksi, nimittäin puhelimesta loppui akku ja se oli mun ainoa kamerani sillä hetkellä. Ehkä parempi etten ollut kännykän kimpussa kokoaikaa, tuli nautittua siitä mitä sillä hetkellä oli, ja tajusin  kokeneeni taas yhden amerikkalaisen kokemuksen lisää.

 Ja te cookien ohjetta odottavat, se on kyllä tulossa, pienien ongelmien kautta sekin!

Spirit week

Yksi viikko poikkesi kerrankin siitä samasta kyllästyttävästä koulurytmistä, nimittäin spirit week. Jokaiselle päivälle oli jokin oma pukeutumiskoodi. Itse yritin joka päivä jotakin viikkoon kuuluvaa pukea päälle. Mutta kuten varmaan tiedätte, amerikkalaiset on amerikkalaisia, joten koulun käytävillä näki kuinka tosissaan ihmiset ottavat pukeutumisen. No anyway, maanantaina meillä oli American Monday. Oppilaat pukeutuivat pääasiallisesti amerikan väreihin. Tuli jo jotenkin Suomi koulu mieleen kun sain ekaa kertaa pukea farkut kouluun. Sitä iloa riitti kuitenkin vain tämän yhden viikon... Tiistaina oli Duck Dynasty day. Duck Dynasty on täällä monen mielestä hauska tv sarja, joten tiistaina monet näytti vihreältä, pitkän parran kera. Itse päädyin vähän pienempiin varustuksiin ja puin tämän sarjan lippiksen ja t-paidan. Keskiviikkona oli Nerd day. Käytävillä näki siis vähän liiankin monia yli viisaita ihmisiä. Torstaina oli kauan odotetty Pyjama Pants day. Pakko myöntää, aamulla kouluun lähtiessä pyjama housuissa oli jokseenkin kummallinen olo. Ja ehkä nämä samaiset pöksyt aiheutti myös  piinaavan väsymyksen. Perjantaina oli tavallinen School Spirit t-shirt -day, mutta viikko kokonaisuudessaan oli mukavaa vaihtelua. Koulun käytäviä oli myös koristeltu erilaisilla julisteilla tulevaa homecoming iltaa varten. Ja niinkuin melkein joka perjantai, viikko huipentui jalkapallon kotipeliin.

Viime viikonloppuna

Ei tosiaankaan ollut mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Kotona tehtiin kotitekoisia nachoja, pestiin autoa, ja ihan vaan nautittiin ilman mitään kiirettä mistään. Yleensä mun sunnuntai päivät menee kirkossa, läksyjä tehdessä ja skypetellessä kotiinpäin. Viime sunnuntaina kuitenkin jätin läksyt iltaan, pestiin nimittäin autoa, käytiin kaupassa ja illalla vielä haettiin ei niin terveellistä ruokaa (ei mikään yllätys täälläpäin, hah). Autoa pestessä ohi ajoi myös jäätelöauto, joka poikkesi vähän Suomen versiosta. Ostettiin kuitenkin pikku jätskit ja pidettiin pieni tauko samalla, lämmin päivä jäätelön kanssa, mikäs sen parempi. Vaikka onkin jo marraskuu niin tuli aivan kesäfiilis. Oli kiva viettää vähän erilainen sunnuntai kuin yleensä, vaikka ei nytkään mitään ihmeellistä tapahtunut. Tämä viikonloppu oli siis enemmänkin kotona olemista ilman kummempia suunnitelmia. Jalkapalloakin taidettiin lauantaina seurata telkkarista, se kun kyllä ei oo mikään yllätys, nimittäin aina kun pelipäivä koittaa, niin sen kyllä tässä perheessä huomaa.

Täällä päin ei ole oikein mitään ihmeellistä tapahtunut, joulua odotellessa, niinkuin varmaan siellä Suomen päässäkin. Pimeetä tulee jo viiden paikkeilla ja ilmat on viilentynyt huomattavasti. Päivästä riippuen voi pärjätä kyllä t-paidallakin ulkona. Usein ne lämpösimmät ajat on päivällä, ja mä oon visusti koulussa sisätiloissa. Joskus tulee niitä hetkiä, kun miettii mikä oli se tarkoitus kun tänne lähti, että 'miksi ihmeessä mä oon täällä, kotona tää olis paljon helpompaa'. No, onhan mulla täälläkin kaikki tosi hyvin. Pitää vain osata rakentaa kaikki aivan alusta, suhde host-perheen, ettiä uudet kaverit ja päästä mukaan heidän porukoihin ja koulunkäynti eri kielellä ei oo aina niin yksinkertaista. Niinä huonoinakin hetkinä kuitenkin kun ajattelee samaa kysymystä, mutta vähän eri näkökulmasta, että mikä olikaan se syy miksi mä tänne tahdoin. Saa mahdottomasti uusia kokemuksia, tutustuu uusiin ihmisiin, oppii uuden kielen, ja näkee maailmaa vähän eri näkökulmasta. Lista vois vielä jatkua pidemällekin, mutta tätähän mä tahdoin, ja tahdon kyllä edelleenkin. Älkää siis ajatelko, että täällä oleminen olis jotenkin kamalaa jne, ei todellakaan, oon jo nyt saanut mahdottomasti uusia kokemuksia ja oon nauttinut ajastani täällä, ja se aika on kyllä mennyt ihan hujauksessa, hetki sitten mä vasta lähdin, ja kohta seuraavaksi tulee jo 3 kuukautta täyteen. Paluulento tiedotkin tuli jo sähköpostiin, ja tuli ajatus että täältähän pitää vielä oikeasti lähteäkkin, se ei kuitenkaan ole tän ajan murhe, ainakaan vielä, nimittäin jos se aika menee yhtä nopeasti kuin nytkin niin lähtökin koittaa jo tuossa tuokiossa, (En tahdo lähteä kun tiedän, että Suomessa mua odottaa kaikki samat asiat kuin lähtiessäkin..) Tässä nyt pieniä ajatuksen purkauksia täältä päin, joten välillä on myös niitä vähän heikompia päiviä, ne kuitenkin kuuluu asiaan. Normaalia elämää täälläkin eletään,  ja jokainen päivä on oma kokemus. Nautin siitä.

Jouluohjelmat pyörii jo telkkareissa, ainakin täällä päin, toivottavasti sielläkin, se luo jo vähän joulutunnelmaa ja saa tämän tylsimmän ajan vuodesta tuntumaan välillä ihan mukavalta. Teillä toivottavasti on jouluna sentään lunta, mä taidan viettää ensimmäisen kunnon lumettoman joulun, täälläpäin kun sitä ei kovin usein näe. Thanksgiving loma starttaa jo ensiviikolla, joten vihdoinkin vähän pidempi loma koulusta. Palaillaan!

LSU -Tigers

Miljoona postausta jo jonottamassa julkaisua, miten tässä näin on taas päässyt käymään, noh parempi se varmasti kun jättää kertomatta. Viime viikko vierähi ihan kokonaan koulun parissa, oli niin monta testiä ja projektia saman aikaisesti, että siihen viikkoon ei paljon muuta mahtunut. Oon kyllä tyytyväinen Suomen koeviikko järjestelmään,  yksi koe yhdelle päivälle on mulle ainakin aivan tarpeeksi. Täällä niitä kuitenkin on yleensä kolme tai neljä samana päivänä. Koulujutut sikseen, nyt on kuitenkin kuntosali kortti hommattu, jospa se meinais että sais jotain aikaiseksikin. Ilmatkin kylmenee pelottavan nopeesti ja perjantaisissa koulun jalkapallo peleissä tarvitsee pukea jo takkiakin päälle. Ja nyt jos näistä pikaisista kuulumisista päästäis vielä aiheeseen.

LSU (Louisiana State University) on isoiso yliopisto täällä, ja se onkin monien senioreiden kohde High Schoolin jälkeen. Päivän ohjelmaan kuului ensin vähän kiertelyä tällä alueella ja siinä samassa tuli kyllä just sellanen olo et ihan kuin jostain leffasta kattois sitä yliopisto elämää. Mieleen tuli sillä samalla hetkellä, hei tännehän mä tuunkin mun lukion jälkeen. Se jääköön kuitenkinsuureksi kysymysmerkiksi vielä. Tais olla ihan vaan pieni päähänpisto siinä ihailun lomassa. Oon jo tottunut tähän jenkki elämään, ja siihen miten autolla mennään jokapaikkaan, ja tämä päivä olikin päinvastoin kävelemistä hirmunen määrä joten conssit oli aivan väärä kenkä valinta tälle päivälle. Seuraavana päivänäkin kävely tuntus vielä jaloissa.

Rakastan näitä puita täällä, niin isoja ja tollasia 'roikkuvia', meilläkun yleensä vaan näkee niitä tavallisia koivuja, mäntyjä ja kuusia. Nämä puut luo ihan oman tunnelman kaduille. Jatkettiin katsomaan Homecoming paraatia. Paraati sisälsi erilaisia autoja jotka oli koristeltu erilaisilla jutuilla jotenkin kuvaamaan LSU:ta, rekkoja täynnä iloisia yliopisto-opiskelijoita, hyvää fiilistä ja nauttimista vain tästä hetkestä. Paraatin jälkeen suuntasimme päivän kohokohtaan, LSU:n jalkapallo peliin. Amerikkalainen  jalkapallo kuuluu täällä useimpien elämään ja aika suuressakin osassa. Niimpä sille onkin pyhitetty iso oma stadium yliopisto kampukselta. Yleensä näitä pelejä on tullut seurattua ainoastaan telkkarista, mutta oli mahtavaa päästä kokemaan se tunnelma paikanpäältä. Päivän päätteeksi taisin vielä mainita: 'Tänne mä tuun vielä uudestaan.' Vaikka amerikkalaisen jalkapallon säännöt ei ole vielä ihan täysin mun mielessä on sitä kuitenkin ihan kiva seurata, joko sitten telkkarista tai paikanpäältä.

LSU:n oma Mike tiikeri. Onneksi tän ohelta löytyy ihan se maskotti versiokin, hah!