Heips! Uusi perhe on löytynyt, ja olenkin melkein viikon verran täällä jo asustellut. Palikat taitaa loksahdella pikkuhiljaa paikoilleen, nimittäin kaikki on parhaillaan erittäin hyvin, tykkään perheestä ja tykkään olla täällä hirmusesti. En muuttanut minnekkään kauas, mutta nyt asustelen Central nimisessä kaupungissa. Ajomatkaa entiseen kaupunkiini on noin 20 minuuttia, joten ei paha matka ollenkaan vaikka toista suomalais vaihtaria moikkaamaan! Nykissä sain nimittäin kuulla, että toinenkin suomalainen on tulossa just samaan kaupunkiin, mikä sattuma! Osa seuraavan viikonlopun suunnitelmista koostuukin Loviisan seurasta. Koulu vaihtui myös muuton myötä, joten nyt käyn Central High Schoolia. Koulu on todella mukava (lukuunottamatta läksyjen määrää), oppilaat moikkailee käytävällä vaikka oon puoli tuntematon, opettajat on tosi ystävällisiä ja muutamia kavereitakin on tullut löydettyä. Arki rupee nyt rullaamaan, ja amerikka elämä maistumaan!
Kuvat on hirmu sekalaisia, mutta ekat kuvat on otettu kun vielä asustelin aluevalvojalla, pysähdyttiin automatkalla ottamaan muutamat kuvat Baton Rougen vanhasta kaupungin osasta. Mississippi river kulkee koko Louisianan osavaltion halki, yhdessä kuvassa se näkyykin. Itse en kyllä osaa joeksi kutsua, tai sitten oon tottunut Suomen hirmu pieniin jokiin. Anyway, toiset kuvat on luomukaupasta, jossa tein pienet herkku ostokset. Mikään ei kyllä voita Suomen herkkuja, varsinkaan Fazerin sinistä. Mun host perhe on parin fazerin suklaan maistamisen jälkeen jo samaa mieltä. Äitin lähettämä paketti saapus vihdoinkin perille, ja sieltä paljastus kauan odotetut herkut ja parit muut tavarat jotka ei mahtunut matkalaukkuun lähtiessä, ups. Huomenna alkaakin ensimmäinen kokonainen kouluviikko uudessa koulussa, joten palaillaan pian!
Yllättäen taas Starbucksin kautta lähti lauantain shoppailu päivä käyntiin (siinäkin putiikissa on tullut käytyä jo liian monta kertaa). Suuntana oli Mall of Louisiana, iso kauppakeskus kahdessa kerroksessa ja vielä ulko kaupat erikseen, toisinsanoen kaikki mitä voi toivoa. Toisen suomalais vaihtarin, Loviisan kanssa vietettiin siis tämä päivä. Kyllä huomaa miten erilaista on kun voi kommunikoida omalla kotikielellä, kaikki on huomattavasti helpompaa ja voi luonnollisesti olla oma itsensä. Tarkoituksena oli viettää koko päivä kyseisessä shopping mall:issa, mutta pienien ongelmien sattuessa päivä jäi odotettua lyhyemmäksi. Vaatekaappi sai kuitenkin vihdoin pientä päivitystä, vaikkakin monen monta juttua jäi vielä kauppojen hyllyille odottamaan. Huominen päivä meneekin koulujuttujen parissa... Hyvää alkavaa kouluviikkoa, pianhan on taas jo viikonloppu! Päivät menee kyllä vauhdilla, ainakin täällä puolen, toivottavasti siellä koti Suomessakin.
